Kompressiohoito on edelleen suosituin hoitomuoto alaraajan laskimohaavoille, ja sekahaavojen tapauksessa lievällä kompressiolla on tärkeä rooli hoidossa, jossa se lisää laskimopaluuta ja parantaa laskimon läpivirtausta. Tiedot kuitenkin viittaavat siihen, että potilaiden arviointiin ennen kompression käyttämistä käytettävät työkalut, kuten nilkan ja olkavarren paineindeksi (ABPI) -laskelma, usein viivästyvät tai niitä ei suoriteta potilaille, joilla on alaraajan haavauma.1,2 On epäselvää, liittyykö tämä taitoihin, välineiden saatavuuteen, käytettävissä olevaan aikaan vai potilaan valintoihin.2
Isossa-Britanniassa National Wound Care Strategy Programme Group -työryhmän alaraajan suositusluonnoksessa (2019) keskitytään lisäämään kompressiohoidon käyttöä ja ehdotetaan uusia suosituksia alaraajoille hoidon viivästymisen välttämiseksi3. Alustavien keskustelujen perusteella työryhmä suosii varhaista, lievää, asteittaista kompressiota (aina 20 mmHg:hen saakka) ennen alaraajan haavasta kärsivän potilaan täydellistä arviointia edellyttäen, että suljetaan pois hälyttävät tilat (esim. vakava perifeerinen valtimotauti, epäilty uusi tai akuutti syvä valtimotromboosi (DVT), ihosyöpä tai akuutti infektio).
On ehdotettu, että lievä kompressio sopisi vain alle 10 prosentille tapauksista ja että sitä voidaan käyttää väärin, erityisesti kun täysi kompressio on kliinisesti käyttöaiheinen.4 Suositus voi myös siirtää painotusta pois tavoitteesta saada suurin osa laskimohaavoista kärsivistä potilaista kohtalaisesta vahvaan kompressiohoitoon mahdollisimman pian.5 Tämä tarjoaa tilaisuuden tarkastella uudelleen kompressiohoidon periaatteita ja tuoda selkeyttä niiden eri tekijöiden ymmärtämiseen, jotka vaikuttavat siteen kompressiotasoihin, ja siihen, miten kompressiohoitoa annetaan turvallisesti.
Tämän asiakirjan tarkoituksena on haastaa perinne, jossa kompressio luokitellaan painetason mukaan, ja esitellä parempi ymmärrys siitä, miten turvallinen ja tehokas kompressio valitaan ja toteutetaan alaraajan haavoille, erityisesti valtimotaudista kärsivillä potilailla. Tavoitteena on siirtyä kohti holistisempaa ja yksilöidympää, potilaskeskeistä lähestymistapaa.
Ensimmäinen artikla sisältää lyhyen kompression historian, kompressiohoidon kuvaamiseen käytettävän terminologian ja nykyisen keskustelun siitä, kuinka paljon painetta hoidossa pitäisi antaa. Tähän sisältyy pyrkimys ymmärtää, mitä eri kompressiojärjestelmillä on tarjottavana, haasteet mielivaltaisten arvojen käyttämiselle siteen paineessa ja ABPI:ssa ja paineen antamiseen vaikuttavat tekijät.
Toisessa artiklassa esitellään ”kevyt” kompressio turvallisena tapana aloittaa kompressiohoito varhaisessa vaiheessa. Kevyellä kompressiolla tarkoitetaan kompressiota, joka on alle 40 mmHg, ja se kattaa siten sekä lievän (<20 mmHg) että kohtalaisen (20–40 mmHg) kompression. Kevyt kompressio on käyttöaiheinen useissa kliinisissä tilanteissa, kuten laskimotaudin alkuvaiheessa, laskimotaudin parannuttua, kun tarvitaan uusiutumisen estämistä sekä sekataudeissa ja lymfaturvotuksen hoitovaiheessa.
Viimeisessä vaiheessa annetaan käytännön vinkkejä kevyen kompression (<40 mmHg) antamiseen ja esitetllään tapaustutkimuksia, jotka havainnollistavat kevyen kompression parhaita käytäntöjä.
